Sairastelua

Kipeänä olo on takapuolesta. 

Eilen tuli viikko täyteen sairastelua, mutta vieläkin on toinen korva lukossa ja nokka tukossa. Ei tunnu penisilliinikään auttavan asiaa. Onneksi sentään yo:lla alkaa opetus käymään vähiin, joten ei tarvitse raahata itteensä kampukselle ihan joka päivä. Silti pitäisi vaan jaksaa kirjottaa kaikenmaailman esseet ja ryhmätyöt ja senhän tietää, että jos teen jotain kipeänä siitä tulee aikamoista tajunnanvirtaa. Eikä pääse treenaamaan! Sekin vielä! Nyt kun vielä alkaa tiet sulamaan ja pääsisi kunnolla tutustumaan tähän "west-coastiin" muutenkin kuin vaan sen koulumatkan verran, niin ei. Pitää vaan sairastaa. 

Piristys löytyy musiikista, kuten aina. (Ongelmana vaan, että kuulee hieman huonosti...)

Yksi treenikaveri linkitti seinällensä Amaranthen biisin ja muistinkin taas miten pirteätä hyviä muistoja mieleen tuovaa musiikkia se onkaan. Tällainen ruotsalais-tanskalainen tuttavuus tuli vastaan viime vuonna itseasiassa juurikin samaan aikaan vuodesta. Mikäs siinnä. Bändin musiikki sopiikin hyvin kevääseen. Huhtikuussa olivat lämppäämässä Kamelotia Tampereen Pakkahuoneella ja loistavan keikan heittivät.Viimeisen vuoden porukka taisi kierrellä Eurooppaa ja Yhdysvaltoja Kamelotin kanssa ja hiljattain julkaisivat myös debyyttilevyn.

(Photo: Kari Jokinen)

Musiikki tyyli on... outo. Randomi yhdistelmä melodista huutometallia ja popkertosäkeitä varustettuna kolmella laulajalla. Jotenkin vaan uskomattoman hymyilyttäväää musiikkia. Samalla raskasta, mutta ei joskus masentavaksi käyvää "ööööäääääaaargh! Kuolkaakaikkivertaaahikeäkyyneleitä!" -meininkiä

Tapasin suurimman osan yhtyeestä Pakkahuoneen takana, kun olin kyttäämässä Kamelotin porukkaa, ja olivat vielä todella mukavia ihmisiä, jotka jaksoivat hengailla ja jutella fanien kanssa. : ))